Tämäkin liina valmistui vihdoin kansalaisopiston näyttelyyn, siis nyplätty liina numero kaksi. Melkoisen monta kuukautta se odottelikin keskustakankaan kiinnitystä.

Jostain syystä tätä piti purkaa vähän väliä. Oli varmaan niin yksinkertainen malli ja pitkään piti tehdä vain yhtä ja samaa. Keskittyminen silloin helposti herpaantuu, eikä lopputuloskaan ole oikein tyydyttävä. Mihin kaapin pohjalle päätyneekään?

Enkelilläkin on jo pää ja siivet. Tämän tekemiseen en kyllästy purkamisista huolimatta.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että aloittelijan työstä on kysymys, mutta onneksi tauluja ei yleensä katsota kovin läheltä... Silmätkin näyttävät kauempaa aivan silmiltä.