Ensiksi syntyi siskon Pikku Myylle tunika, koskapa hän täytti kolme vuotta.

Mallina on täällä näkyvän ruskean mekon kaava hieman lyhennettynä. Materiaaliksi saksin kierrätyskeskuksesta mukaan tarttuneen vakosamettipaitapuseron, jonka nappilista päätyi takakappaleelle.

Etukappaletta koristaa neidin luonnekumppani.

Toiseksi surautin neultatyynyn tämän vauvamakuupussin päällisen jämistä. Sisuksen täytin mökin kuiva-ainekaapista löytyneillä ikivanhoilla korppujauhoilla.

Päässä surisee vielä vaikka mitä suunnitelmia ompelukoneen varalle, räystäistä tippuu vesi ja lumihanget hupenevat silmissä. Kevät on siis tullut!

Ai niin, muistinpa, etten ole vielä kertonut saamastani tunnustuksesta. Kiitos siitä Jaanalle!

Tähän tunnustukseen liittyi kysymyksiä:

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan käsitöistä, rakkaasta harrastuksesta. Joskus sekaan eksyy jotain muutakin.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei tässä ole tarkoituskaan olla mitään kovin erityistä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin saada itselleni paikan, johon tallentuisivat uudestaan heränneen käsityöinnostuksen tuotteet. Lisäksi olin saanut niin paljon innoitusta toisten blogeja lukiessani, että halusin mahdollisesti itse olla tuottamassa samanlaista innostusta muille.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kaikenlaistahan sitä voisi haluta... Ulkoasusta voisi vaikka aloittaa. Olen kuitenkin päättänyt olla tyytyväinen tähän sellaisena kuin se on.

Tunnustusta pitäisi jakaa eteepäin, mutta tämä on jo näyttänyt melko ahkerasti kiertäneen minua erityisesti miellyttävissä blogeissa. Niinpä jätän tunnustuksen nyt jakamatta.