Inhoan päättelemistä. Vihdoinkin sain niin paljon itsestäni irti, että kuoroharjoituksen lomassa pujottelin näkymättömiin viimeiset pellavapäät. Taidan olla tästä ihan pikkuisen ylpeä: ensimmäinen aivan itse nyplätty liina. Huomasin tehdessäni, että tässä on yksi asia, jota varten minut on luotu. Hartiat jumissa kotona iltamyöhään heittelin nypylöitä edestakaisin ja koin varsinaista onnistumisen riemua, kun pystyin etenemään ilman opettajaakin.

Seuraava liina odottaa päättelyä. Ja sitä seuraava aloittamista. Kohta on harjoitustyöt tehty, ja sitten pääsen tekemään ihan mitä itse haluan! Sitä odotan.

Toivottavasti myös blogi alkaa päivittyä vähän useammin. Sitkeä flunssa on pitänyt suoritustason alhaalla jo viidettä viikkoa. Muutenkin olen hidas, ja toisten hienoja ideoita katsellessa tulee sellainen olo, että kovin vaatimattomia ovat omat tekeleet. No, tekemisen iloahan käsityöharrastuksesta ennen kaikkea haen, ja sitä voi kokea vähän pienemmälläkin idealla tai vanhaa kopioimallakin. Niinpä jatkan vielä toistaiseksi tämän blogin ylläpitoa, vaikka lopettaminenkin on käynyt mielessä.

Toivotan rauhallista joulua kaikille Bachin Jouluoratorion sanoin.