Syksyllä tulee taas ikävä pipoja.

Ruskean aloitin joskus itselle. Siitä tuli siskonpojalle sopiva. Toimi mallina siniselle, joka on menossa lahjaksi kummipojalle. Samanlainen menee toiselle puolelle Suomea.

Tein kaksinkertaisesta seiskaveikasta, jotta tulee vähän tuulenpitävämpi. Tuo uusi sinisen sävy on hieno. Se ei vain näytä kuvissa oikealta, vaikka kuinka yritin. Se lohduttaa, että Novitan sivuillakaan sävy ei ole se, mitä se luonnossa on. Ilmeisesti mahdoton kuvata...

Pitkään leikattuna odotellut tunika pääsi viimein valmiiksi asti, kun sain saumurin huollatettua.

Kangas Löytö-Palan palakorista muinoin. Malli hyväksi havaitusta Marimekon tunikasta, joka alkaa olla julkisuuskäyttönsä päässä. Kangasta olisi vielä toinen palanen. Voisin tehdä uuden samanlaisen, jossa asettelisin kuvion vähän eri tavalla. Nyt on vatsan päällä hassu neliö, joka korostaa vähän vääriä asioita. :)

Trikoo-ompelu on vielä vieraampi laji, ja käännösten tekeminen tuotti aluksi vaikeuksia. Ompelukoneeni hieno overlock-ompele ei onnistunut, vaan lanka katkesi aina. Myöskään siksak ei toiminut tällä kankaalla, vaikka kuinka yritin säätöjä muokata. Lopulta kaksoisneulalla sain käännettyä niin hihansuut, helman kuin kaula-aukonkin. Pääntietä pelkäsin etukäteen, mutta sentin käännös toimikin kivuttomasti ja asettui kauniisti.

Seuraavaan versioon hihat vähän kapenevat. Muuten olen tosi tyytyväinen tähän tekeleeseen! Varmaan ensimmäinen itselle ommeltu vaate, joka istui heti kerralla.

Kiitokset muuten Ruohonvihreälle tunnustuksesta!