Syksy on minun vuodenaikani: värejä, rauhoittumista, rutiineja, viileyttä, hämäryyttä, kynttilöitä, takkatuli...

Vaikka syksy tietääkin arjen kiireitten alkamista pitkän ja kadehditun opettajan kesäloman jälkeen, tuo se mukanaan myös turvallisen elämänrytmin, kesälaitumilla olleet ihmiset ja luonnon upeuden. Tällaisen hikoilukesän jälkeen osaa olla myös kiitollinen viileydestä.

On mukava haaveilla edellisvuoden puolukkasadosta ja rauhallisista metsäretkistä. (Hirvikärpäsiä ei lasketa!) Toivon, että syksy antaisi minulle taas lisää innostusta ja aikaa rakkaalle harrastukselle. Jostain syystä kirjat ovat viime aikoina vieneet tilaa ompelukoneelta ja virkkuukoukulta.

Syksy on aina uuden alku. Minne polku kuljettaakaan?