Tämä norsunpää jäi valitettavasti ilman silmiä. Ne olisivat voineet ikävästi painaa takapuolen alla pyörälenkillä...

Se oli erityisen kuuma maanantai, kun päätin, että seuraavana aamuna aikaisin lähden pyörälenkille. Sitä ennen piti tehtailla penkille pehmuste. Mitenkähän kauan sitäkin olen harkinnut? Löytyi onneksi sopiva palanen oranssia, pehmeää. Lisäpehmusteeksi fleecepeittoa ja reunaan kuminauhaa. Jossain lehdessä olen nähnyt ohjeenkin tämäntapaiseen. Surauttelin omani kuitenkin ilman.

Ompelin ala- ja yläkappaleen yhteen siten, että väliin tuli vielä reunanauha. Jätin vain leveästä päästä alakappaleen jonkin matkaa kiinniompelematta, jotta pehmusteiden pujotus onnistuu. Käännös oikein päin, ja fleeceä pari kerrosta sisälle!

Sitä vain en tullut ajatelleeksi, että tuo pitkulainen pää on kohtuu hankala pujottaa. No, käytin siinä apuna neulaa ja lankaa. Lisäksi pehmusteet oli leikattu vähän liian isoiksi, joten saksin reunoista liikoja pois. Tähän vaiheeseen voisi kehitellä jonkin patentin, jotta olisi vähän helpompi. Ehkä äidille tulevaan ei niin räikeän väriseen versioon?

Sitten vain käännösaukko umpeen ja reunakaitaleeseen kuminauhakuja. Vähän muhkuraiselta kuvassa näyttää, mutta kyllä tällä kelpasi 30 kilometriä yhteen menoon ajella! Tosin olisi pitänyt lähteä liikkeelle aikaisemmin kuin vasta kahdeksalta aamulla...