Isotädin vanha esiliina sai uuden elämän siskon pikku-Annin mekkona.

Takakappaleelle jäi muinaisen taskun paikka tummempana läikkänä näkymään, joten se piti jollakin peittää. Onneksi äidin varastoissa oli kymmenen metriä käyttämätöntä lakanakangasta, josta sai läiskänpeitoksi ison kukan. Ehkäpä kangas joskus pääsee myös lakanaksi...

Helmassa näkyvät essun vyötäröllä olleitten laskosten paikat. Ne vähän erottuvat, mutta tuskin menoa haittaavat kesän parhaassa pitomekossa. Ei tämän juhlamekko ollut tarkoitus ollakaan, vaikka päätyikin kaksivuotissynttäreitten juhlijan päälle. Nykyinen helma on siis entinen vyötärö, mistä voi tehdä kai sen johtopäätöksen, että esiliinan tekijä on laittanut kankaan ylösalaisin! Malli on muokattu jonkin Suuren Käsityölehden peruskaavan pohjalta. Käden- ja pääntielle laitoin kanttinauhan, ja taakse ylös vetoketjun.

Tuollaista kangasta kun löytyisi vielä lisää! Puoliessu riitti juuri ja juuri 86-senttisen mekon materiaaliksi.