Äitiyspakkausten makuupussukoitten kuosit ovat melkoisen tylsiä nykyään. Toista oli silloin 1970- ja 80-luvuilla, joille minun ja siskoni vauva-aika sijoittuu! Tuunasin yhden siskoni vauvamakuupussin uudelle tulokkaalle sopivammaksi. Idea, ja osittain kirjomuskuvatkin, on vohkittu Tilli Mössönpojalta. Kiitokset hänelle!

Ruudukko on suikaloitu verhoista ja lakanoista, sieltä täältä haalituista. Ruudut riveihin, tikkitäkki makuupussin päälle reunoista kiinni, tikkaukset pystyriveille ompelukoneella ja yksivärisiin ruutuihin käsin. Kelpaa siinä pikku-Eelin kölliä! Vähän väriä pimeään talveen...

Etanakin näyttää sarviaan: Eelillä on aina pouta!

Olen iloinen, kun älysin käyttää tuota kettukuvioista kangasta. Se oli ennen lasten pussilakana, niin pöljän kokoinen, ettei sopinut mihinkään peittoon. Tilkkutöissä mainio! Tosin jos olisin loppuun asti miettinyt, olisin osuttanut ketut kokonaisina tikkuihin. Nyt ne kurkistelevat enemmän tai vähemmän puolikkaina reunoilta.

Tästä peitosta huomaa, etten ole juurikaan tilkkutöitä harrastanut: ruutujen kulmat eivät osu aina kohdalleen eivätkä kaikki palaset ole samankokoisiakaan. Mutta eihän tämä näyttelyesine olekaan vaan tarkoitettu tuomaan väriä elämään!