Se on nyt päätetty: tämä blogi vaikenee. Aloitan syksyllä opiskelut, jotka nielevät kyllä kaiken ylimääräisen ajan. Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille! Blogin pito oli mukava kokemus, enkä sano, ettei se koskaan toistuisi. Käsitöitä en missään tapauksessa aio jättää, joten ehkä joskus taas tavataan.

Oikein aurinkoista ja onnellista kesää kaikille! Toivottaa Neiti Kesäheinä

Onpas ollut melkoista pyöritystä tämä toukokuu. Sitä kun kuvittelee pääsevänsä vähän helpommalla, kun ei ole kokopäivätöissä... Saahan sitä kuvitella, kun haalii itselleen kaikenlaista tekemistä, "kerta on nyt aikaa"! No, pääsykoerumba on onneksi nyt takana ja voi keskittyä kesään.

Käsillä pitää kuitenkin koko ajan olla jotain tekeillä. Sisko tarvitsi päivitystä vanhaan juhlamekkoon. Hihatin on oiva juhlamekon komistus.

Mallin muokkailin Novitan kevät 2009 -lehdestä. Lankana Novitan Miami.

Talvi tulee taas kesän jälkeen, joten pianonsoiton opettajalle kiitokseksi menneet revontulitossut ovat kai tarpeelliset.

Ensimmäinen itikka on pyöräretkellä nielaistu. Se on varma kesän merkki!

Virkkuukoukku alkaa houkutella kesän lähestyessä jostain syystä aina enemmän kuin muut työvälineet. Isoäidin tyyliin -tyynyn ohje on Novitan kesä 2009 -lehdestä. Tulevan kesän helteisiin toivottavasti valmistuu uusi pitsitunika. Aurinkomatto kuuluu mökin vessan uuteen sisustussuunnitelmaan, ja kurssikäsityönä mainio pitsiliina odottelee seuraavia luentoja.

Pajunkissa valkoinen

silkinhieno, pehmoinen

kevätpäivään aukenee,

aurinko kun hymyilee.

(Kukkien ohjeita esim. täällä.)

Tämäkin liina valmistui vihdoin kansalaisopiston näyttelyyn, siis nyplätty liina numero kaksi. Melkoisen monta kuukautta se odottelikin keskustakankaan kiinnitystä.

Jostain syystä tätä piti purkaa vähän väliä. Oli varmaan niin yksinkertainen malli ja pitkään piti tehdä vain yhtä ja samaa. Keskittyminen silloin helposti herpaantuu, eikä lopputuloskaan ole oikein tyydyttävä. Mihin kaapin pohjalle päätyneekään?

Enkelilläkin on jo pää ja siivet. Tämän tekemiseen en kyllästy purkamisista huolimatta.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että aloittelijan työstä on kysymys, mutta onneksi tauluja ei yleensä katsota kovin läheltä... Silmätkin näyttävät kauempaa aivan silmiltä.

Ensiksi syntyi siskon Pikku Myylle tunika, koskapa hän täytti kolme vuotta.

Mallina on täällä näkyvän ruskean mekon kaava hieman lyhennettynä. Materiaaliksi saksin kierrätyskeskuksesta mukaan tarttuneen vakosamettipaitapuseron, jonka nappilista päätyi takakappaleelle.

Etukappaletta koristaa neidin luonnekumppani.

Toiseksi surautin neultatyynyn tämän vauvamakuupussin päällisen jämistä. Sisuksen täytin mökin kuiva-ainekaapista löytyneillä ikivanhoilla korppujauhoilla.

Päässä surisee vielä vaikka mitä suunnitelmia ompelukoneen varalle, räystäistä tippuu vesi ja lumihanget hupenevat silmissä. Kevät on siis tullut!

Ai niin, muistinpa, etten ole vielä kertonut saamastani tunnustuksesta. Kiitos siitä Jaanalle!

Tähän tunnustukseen liittyi kysymyksiä:

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan käsitöistä, rakkaasta harrastuksesta. Joskus sekaan eksyy jotain muutakin.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei tässä ole tarkoituskaan olla mitään kovin erityistä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin saada itselleni paikan, johon tallentuisivat uudestaan heränneen käsityöinnostuksen tuotteet. Lisäksi olin saanut niin paljon innoitusta toisten blogeja lukiessani, että halusin mahdollisesti itse olla tuottamassa samanlaista innostusta muille.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kaikenlaistahan sitä voisi haluta... Ulkoasusta voisi vaikka aloittaa. Olen kuitenkin päättänyt olla tyytyväinen tähän sellaisena kuin se on.

Tunnustusta pitäisi jakaa eteepäin, mutta tämä on jo näyttänyt melko ahkerasti kiertäneen minua erityisesti miellyttävissä blogeissa. Niinpä jätän tunnustuksen nyt jakamatta.

Jalat tarvitsevat lämmitystä vielä pitkään, varsinkin iltaisin. Ei siis haittaa mitään, vaikka nämä valmistuivatkin puolen vuoden odottelun jälkeen.

Malli: Pellervon kalenteri muistaakseni vuodelta 2009.

Lanka: Novitan Nalle.

Huomaa kyllä, että edellisestä kirjoneuleesta on aikaa... Pohja yllättävän tasapilkkuinen.

Koska pikkusisko on niin kiltti, että neuloo minulle hienon palmikkoslipoverin, kai minun pitää jotenkin se hyvittää. Isoäidinneliöitä yhdelle tärkeälle ihmiselle. Lämmittävät toivottavasti peittona joskus siskon sydäntäkin.

Uusin nypläystyö on aloitettu. Kuten kuvasta näkyy, nypylöitä on hirmuisesti (osa siis pyyheliinojen alla piilossa): 98 paria.

Suojelusenkelin tekeminen lämmittää aivot sopivaksi vaikka miten vaikeaan ajatteluun!

Pupusta piti tulla laukku, mutta toistaiseksi se hoitelee neulatyynyn virkaa.

Kolmas nyplätty liinani on valmis. Vihdoinkin sain langanpäät upotettua!

Laanalanka on kaunis yksityiskohta.

Siihenhän se sopii, lapsuuskuvan alle.

Viime aikoina olen...

...opiskellut...

...tutkinut ja kirjoittanut...

...virkannut isoäidinaikaisia...

...nyplännyt loppuun kolmannen liinani...

...ja käynyt välillä töissä sekä nauttinut luonnon järjestämästä punttisalista.

Talvi hidastaa ajatukset ja tekemisen tahdin. Tähän vuodenaikaan sopivat kaikkein parhaiten hitaasti etenevät käsityöt, kuten nypläys tai vähän isompien töiden virkkaaminen. Mikseivätpä myös melkein 20 vuoden tauon jälkeen alkaneet pianotunnit ja niihin liittyvä haave tulevasta elämänsuunnan muutoksesta.

Jostain syystä nyt on mukavinta antaa ompelukoneen seistä pöydällä hiljaa ja odotella rauhassa innostuneempaa aikaa. Husqwarnan pärinä ei sovi tähän paukkupakkasten ja lumihankien aikaan. Sen sijaan Palmgrenin Kevätyö tai Pergolesin iki-ihana aaria Se tu m'ami kyllä.

Tätä oli hauska tehdä! Nypläyksessä oleva pitsi tarvitsee arvoisensa säilytyskassin, joten tein sellaisen parista neliskanttisesta pöytäliinasta ja erinäisistä pitsipaloista.

Nypläysalusta on itse tehty sellaisesta sinisestä styroksin kaltaisesta levystä, jonka nimeä en nyt muista. Liinojen nypläämiseen se on aivan kelvollinen.

Nypläystyynyä en vielä omista, mutta hakusessa on. Jos siis tiedät, että jollakulla on myynnissä nypläystyyny tai nypylöitä tai molempia, ilmoitathan minulle!

Laukun koristeluun käytin aivan vahingossa liinan, jonka reunassa on nyplättyä pitsiä. En vain tällaisena aloittelijana tunnistanut, että se on nyplätty... Kyllähän se lähemmin tarkasteltuna sitä tosiaan on, jonkun omin käsin tekemä eikä mikään tehtaan tuote. No, sitä paremmin se sopii nypläystyynyn suojavaatteen koristeeksi!

Toinen suojavaatetus valmistui jo vähän aikaa sitten. Äiti tarvitsi ranteenlämmittimet.

Lankana on luonnonvalkoinen Nalle. Palmikkomallin nappasin jostain Suuresta Käsityölehdestä, jonka numeroa en enää muista. Oli tosi yksinkertainen ja kaunis.

Siltä varalta, että joku innostuu tästä palmikosta, jaan ohjeen tässä:

1. Ota kolme silmukkaa neulomatta oikeanpuoleiselle puikolle.
2. Vedä oikeanpuoleisin silmukka kahden muun yli.
3. Siirrä jäljelle jäävät kaksi silmukkaa takaisin vasemmanpuoleiselle puikolle.
4. Neulo 1 o, langankierto, 1 o.
5. Toista joka kolmas kerros.

Muokkaus 21.1.2011: Tänään ilmestyi uusin Novita-lehti. Siinäpä näytti olevan ohje melkeinpä samanlaisille rannekkeille! :) Minä ehdin vähän ennemmin...

Kiitokset edelliseen postaukseen tulleista kannustavista kommenteista. Jospa minä sitten vielä yritän jatkaa tätä bloggaamista... Vuorossa lahjakavalkadi. Minulla on paha tapa unohtaa kummilasten syntymäpäivät. Ne kun sattuvat melkein kaikki lähelle joulua, joten synttärilahjoista tulee joululahjoja... No, pääasia kai on, että muistaa jotenkin joskus!?

1. Lakanajakku

Malli: Juju-kirjan kimono, kokoa 100 cm.

Materiaali: yksi verhokappa, yksi lakananpala, yksi naisten pusero (ilmeisesti Marimekkoa) sekä muutama metri kanttinauhaa.

Tässä vielä maistiaispala takakappaleen kankaasta:

2. Kissankorvalakki

Malli: Enimmäkseen omaa suunnittelua: kiinteitä silmukoita takareunasta virkaten, reunan koristevirkkaus eräästä äidin käsityökirjasta, pitsikukka jonkun pitsiliinamallin osa.

Langat: Novitan Tempo ja virkkauslanka.

3. Virkkuliivi

Malli: Itse sävelletty ja mittailtu kaupasta ostetun puseron päälle sopivaksi.

Lanka: Novitan Mambo (jota ei enää juuri mistään saa).

Reunat on huoliteltu rapuvirkkauksella. Kuva laatua Kamala. Pahoittelen. Onneksi mennään jo kukonaskelin valoa kohti.

Inhoan päättelemistä. Vihdoinkin sain niin paljon itsestäni irti, että kuoroharjoituksen lomassa pujottelin näkymättömiin viimeiset pellavapäät. Taidan olla tästä ihan pikkuisen ylpeä: ensimmäinen aivan itse nyplätty liina. Huomasin tehdessäni, että tässä on yksi asia, jota varten minut on luotu. Hartiat jumissa kotona iltamyöhään heittelin nypylöitä edestakaisin ja koin varsinaista onnistumisen riemua, kun pystyin etenemään ilman opettajaakin.

Seuraava liina odottaa päättelyä. Ja sitä seuraava aloittamista. Kohta on harjoitustyöt tehty, ja sitten pääsen tekemään ihan mitä itse haluan! Sitä odotan.

Toivottavasti myös blogi alkaa päivittyä vähän useammin. Sitkeä flunssa on pitänyt suoritustason alhaalla jo viidettä viikkoa. Muutenkin olen hidas, ja toisten hienoja ideoita katsellessa tulee sellainen olo, että kovin vaatimattomia ovat omat tekeleet. No, tekemisen iloahan käsityöharrastuksesta ennen kaikkea haen, ja sitä voi kokea vähän pienemmälläkin idealla tai vanhaa kopioimallakin. Niinpä jatkan vielä toistaiseksi tämän blogin ylläpitoa, vaikka lopettaminenkin on käynyt mielessä.

Toivotan rauhallista joulua kaikille Bachin Jouluoratorion sanoin.

"Ne leimuaa, ne loimuaa, ne laukkaa, läähättää..."

Taivaan värit voi hyvin virkata näihin revontulitossuihin Suuren Käsityölehden 1/78 tai 12/04 ohjeilla. Minun tossuni tulevat suoraan 70-luvulta. Kiitos sille Lapista kotoisin olevalle ystävälle, joka auttoi ohjeen ymmärtämisessä ja muokkaamisessa lasten mittoihin!

70-luvulta on myös näiden essumekkojen malli. Lienevätkö myös materiaalina olleet tyynyliinat siltä vuosikymmeneltä?

Romantiikannälkäiselle pitsiessu, jonka materiaali tuli tyynyliinasta ja lakanasta.

Pitsitähdistä tulee jouluolo. Onneksi lunta tulee koko ajan lisää tuolla ikkunan takana. Talvi on tullut!

Pienille tytöille:

Nämä löytävät kotinsa toivottavasti ensi viikolla.

Hameiden materiaalina on pari verhokappaa. Ei tarvinnut muuta kuin surauttaa ympyräksi ja kuminauhakuja yläreunaan.

Farkkuliivimekkoon päätyivät kierrätyskeskuksesta sovittamatta ostetut farkut. Varmaan arvaatte, miksi... Myös kaikki muut materiaalit kierrätettyjä.

Ruskeaa ruusukangasta olen säilönyt ja pohtinut sille sopivaa käyttötarkoitusta. Nyt se löytyi! Samoin löytyivät myös kauniit napit.

Vielä muutama mekko on työn alla. Jospa valmistuisivat ennen kuin päätyvät myyjäisiin.

Tämän sain valmiiksi eilen: nappikoru arvonnan voittajalle. Toivottavasti saaja on tyytyväinen väreihin. Yritin valita sellaiset, jotka sopivat monen vaatteen kanssa. Kuva ei tee oikeutta kokonaisuudelle, mutta saa siitä vähän osviittaa.

Virkkuukoukku on myös suihkinut viime päivinä. Tuotokset esittelyssä heti, kun saan langat pääteltyä. Sitä hommaa tulee aina siirrettyä ja siirrettyä...

Arpajaiset on virallisesti nyt suoritettu! Kuvassa näkyvät voittajien nimet ja voitot virallisena arpajaislakkina toimineen Osuuspankin pipon päällä... :)

Nyt tarvitsen sitten vain joitain tietoja, jotta palkinnot päätyvät oikeille omistajilleen. AnniP: lähetätkö s-postilla yhteystiedot, joilla rannelaukku pääsee perille. Kirsi: ilmoitapa, minkävärisistä napeista haluat korun. Piia: kerrotko tarkemmat tietosi sähköpostilla, jotta tiedän toimittaa rintaruusukkeen oikealle Piialle. Kiitos, ja onnittelut voittajille!

Voittojen toimittaminen perille voi kestää jonkin aikaa, sillä olen melkein koko viikon lomareissulla Vuokatissa eivätkä arpavoitot tietysti tulleet mukaan. Laitan ne kuitenkin postiin ja nappikorun työn alle heti, kun pääsen kotiin.

Kokeillaanpas vähän uudenlaista asua! Olen jo pitkään etsinyt sopivaa blogipohjaa, joka ei olisi liian värikäs eikä liian täysi ja joka jotenkin kuvaisi minun tekeleitäni ja maailmaani. Itse en ole jaksanut ruveta pohjaa muokkailemaan, tai muokkausyritykset ovat epäonnistuneet. Kokeillaan sitten tätä!

Käsitöitä on valmistunut melkein jo pino, mutta kuvat odottavat vielä vuoroaan. Jospa tässä lähipäivinä taas jaksaisi heilua kameran kanssa.

Vielä ehtii muuten osallistua edellisen postauksen arvontaan!

Olen vähän myöhässä. Blogini täytti nimittäin sunnuntaina yhden vuoden. Sen kunniaksi ajattelin järjestää arvonnan. Pääpalkinto valmistui kuitenkin vasta tänään. Se on rannekäsilaukku, johon nappasin idean virolaisesta Käsityö-lehdestä. Nimi tulee siitä, että toisen sangan voi pujottaa toisen sisään ja ripustaa laukun riippumaan ranteesta. Koko on peruskäsilaukkumallia. Materiaalina on käytetty vanhaa villapaitaani, joka huopui pyykkikoneessa. Vuorina ja osin koristeenakin on pala verhoa suoraan 70-luvulta. Lisäksi toiselle puolelle on ommeltu pitsiliina.

Tämän laukun voi siis voittaa kommentoimalla tähän postaukseen. Olisi myös kiva, jos kertoisit, millaisia käsitöitä haluaisit vastaisuudessa Sivutaskussa nähdä. Toteutan toiveita sitten mahdollisuuksien mukaan. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 24.10. saakka.

Eikä tämä laukku ole suinkaan ainoa palkinto. Palkinto nro 2 on nappikaulakoru, johon saat itse valita nappilaatikostani värimaailman. Mallina on tämä jo aikaisemmin valmistunut koru:

Vielä on mahdollisuus voittaa kolmaskin palkinto, erään villatakin jämistä tehty rintaruusuke:

Minulla on jostain syystä ollut hyvä arpaonni viime aikoina. Juuri tänään sain postissa Tossulan arvonnassa voittamani tossut. Ne ovat punaiset ja aivan ihanat! Kiitos.

Pää tyhjenee kaikesta muusta. On vain nypläystyyny, nypylät, pellavalanka ja mysteri. Voisiko olla parempaa tapaa nollata pää? Siinä se on: ensimmäinen aivan itse nyplätty pitsi, kokolyöntejä.

Milloinkahan opettelen sen valokuvauksen? Huokaus.

Syksyllä tulee taas ikävä pipoja.

Ruskean aloitin joskus itselle. Siitä tuli siskonpojalle sopiva. Toimi mallina siniselle, joka on menossa lahjaksi kummipojalle. Samanlainen menee toiselle puolelle Suomea.

Tein kaksinkertaisesta seiskaveikasta, jotta tulee vähän tuulenpitävämpi. Tuo uusi sinisen sävy on hieno. Se ei vain näytä kuvissa oikealta, vaikka kuinka yritin. Se lohduttaa, että Novitan sivuillakaan sävy ei ole se, mitä se luonnossa on. Ilmeisesti mahdoton kuvata...

Pitkään leikattuna odotellut tunika pääsi viimein valmiiksi asti, kun sain saumurin huollatettua.

Kangas Löytö-Palan palakorista muinoin. Malli hyväksi havaitusta Marimekon tunikasta, joka alkaa olla julkisuuskäyttönsä päässä. Kangasta olisi vielä toinen palanen. Voisin tehdä uuden samanlaisen, jossa asettelisin kuvion vähän eri tavalla. Nyt on vatsan päällä hassu neliö, joka korostaa vähän vääriä asioita. :)

Trikoo-ompelu on vielä vieraampi laji, ja käännösten tekeminen tuotti aluksi vaikeuksia. Ompelukoneeni hieno overlock-ompele ei onnistunut, vaan lanka katkesi aina. Myöskään siksak ei toiminut tällä kankaalla, vaikka kuinka yritin säätöjä muokata. Lopulta kaksoisneulalla sain käännettyä niin hihansuut, helman kuin kaula-aukonkin. Pääntietä pelkäsin etukäteen, mutta sentin käännös toimikin kivuttomasti ja asettui kauniisti.

Seuraavaan versioon hihat vähän kapenevat. Muuten olen tosi tyytyväinen tähän tekeleeseen! Varmaan ensimmäinen itselle ommeltu vaate, joka istui heti kerralla.

Kiitokset muuten Ruohonvihreälle tunnustuksesta!

Syksy on minun vuodenaikani: värejä, rauhoittumista, rutiineja, viileyttä, hämäryyttä, kynttilöitä, takkatuli...

Vaikka syksy tietääkin arjen kiireitten alkamista pitkän ja kadehditun opettajan kesäloman jälkeen, tuo se mukanaan myös turvallisen elämänrytmin, kesälaitumilla olleet ihmiset ja luonnon upeuden. Tällaisen hikoilukesän jälkeen osaa olla myös kiitollinen viileydestä.

On mukava haaveilla edellisvuoden puolukkasadosta ja rauhallisista metsäretkistä. (Hirvikärpäsiä ei lasketa!) Toivon, että syksy antaisi minulle taas lisää innostusta ja aikaa rakkaalle harrastukselle. Jostain syystä kirjat ovat viime aikoina vieneet tilaa ompelukoneelta ja virkkuukoukulta.

Syksy on aina uuden alku. Minne polku kuljettaakaan?